Kisamietteitä

26. San Remo Rally Storico 7.-9.4.2011

Ligurian meri-Alppeja Italian San Remoon team lähti kiertämään peräti kahden auton voimin: Markku Nyman - Jarno Ala-Tukia vuokrasivat 1300 GT:n Markun 60v. bileitä varten -bileissä toki piti olla siivosti, sillä ojat olivat n. 150 m syviä...

Tuomon kartturiksi Twin Camiin sujahti Petteri, kilpailun aikaisesta huollosta vastasivat Henri "Henu" Taivalantti, Keijo "Keke" Komppa sekä Airolan Pekka. Kaikkien suomalaisten kilpureiden (7 kpl) kuljetuksesta San Remon laulumaille, sekä kilpailun aikaisen huollon organisoimisesta (yhdessä kilpailijoiden omien huoltojen kanssa) vastasi Papusen Jouni ja BTT-Motorsport. Reitti oli tehty niin, että yhdellä huoltoautolla ei ehtisi huoltamaan rekeä kuin "kerran päivässä ja vikalla huoltotauolla".

Liukkonen Motorsportille kisa oli ensimmäinen San Remossa -kartturia ainakin toisinaan hirvitti nuotitusvaiheessa -silloin kun ehti välillä "kuikuilemaan" sivulasista ulos, vain huomatakseen, että ensimmäiset liki "sata metriä" olisi paikoitellen lähes vapaata pudotusta ja seuraava sata menisi parilla - kolmella pompulla. Kaidetta ei ollut kuin paikka paikoin (itse kisassa, kypärä päässä ja hanat kaakossa pätkiä vedettäessä, ei mielessä edes käväissyt ojien mahdollinen syvyys -ämpärillinen adrenaliinia veressä terävöittää suoritusta kummasti ja myös auttaa unohtamaan kaiken epäolennaisen)!

Vaan niin saatiin vinkkelit paperille -lopputulokseen oltiin jopa tyytyväisiä! Pätkiä oli yhdeksän, osa kahteen kertaan tai puoliksi samoja tms., eka päivänä pätkiä oli 5/65km, toisena 4/79km. Kertaalleen nuotituksessa kartturi keksi "hyvän oikotien" -ettei tarvitsisi ajaa vastakarvaan pientä tietä: oikopolun alussa tosin oli 1 x 1,5 m ajokieltotaulut, ja teksti kertoi, että tietä ei kunnossapidetty 1.11. - 30.4. välisenä aikana. Rohkeat suomalaiset eivät tietenkään uskoneet, vaan ettepäin!

Kilpakumppanit tulivat vastaan todeten, että pöykystä ei pääse läpi... Vaan urhea miehistömme raivasi tien aina solan huipulle asti -kartturi jopa kaivoi käsin lunta! Loppuhan olisi pelkkää auringonpaistetta ja alamäkeä! Ainakin seuraavat 500 m... Ekassa serpossa olikin sitten "hieman yli polvenkorkuinen" lumivyöryjen tiiviiksi pakkaama pöykky -onneksi vuokra -Focuksessa oli pakki!

Huolto ahkeroi pari piiiiitkäää päivää: TC kun oli "huollettu" valmiiksi ennen lähtöä Suomessa, sillä lopputuloksella, että etujarrulaikat piti vaihtaa, pyöränkulmat olivat varmaan toispuoleista taskuperuutuskisaa varten kohdallaan -jopa etupyörien paikat jne..., vaihdelaatikkokin oli ollut irti autosta, se sentään tuntui pelaavan about OK.

Kisaan lähdettiin numeroilla Nyman 103 ja Liukkonen 105. Lähtölavalle ajettaessa havaittiin, että kypäräpuhelimet ovat mykkänä vaikka olivatkin edellispäivänä testatessa toimineet -pienen sadattelun jälkeen kartturi totesi, että "huudetaan sitten vain lujempaa". Twin Camissa lienee täydellä pauhulla sisämelua n. 115dB (A), sekä kuskilla vielä Peltorin kypärä integroiduilla, hyvillä kuppikuulonsuojaimilla. Onneksi kartturin ääni on ainakin joskus ennen muinoin ollut "sotilaallisen kantava".

Aurinkoisessa säässä ajettiin EK1:n lähtöön (San Romolo 6,98 km). Kartturi muisti 6-piste vöitä kiristäessään ex-F1 -kuljettaja Martin Brundlen neuvon; ensin vyöt niin kireälle että sattuu, sitten vielä riuska kiskaisu kiristykseksi -eipä ainakaan putoaisi ukko jakkaralta!

Sittenpä maailma tuntui romahtavan -kartturin sanoessa: "voit ajaa AT:lle", kuski ihmetteli että minne kaikki pykälät olivat laatikosta hävinneet??? Askissa ei ollut ketään kotona -lopulta kuski "sai kalastettua" ykkösen pesään ja autokunta pääsi AT:lle & pätkän lähtöön. Syke oli varmaan kumpaisellakin n. 200.

Lähtövalojen sammuttua TC hyökkäsi kuin gepardi, Tuomo vaihtoi kakkoselle ja taas ekaan serpoon tultaessa ykköselle -eli rullasimme tien sivuun taas vaihdetta kalastamaan. Tunne oli aivan ihmeellinen -oikeasti ei tiennyt itkeäkö vai nauraa! "Eihän meille voi käydä näin, rekihän on tsekattu Suomessa läpi ennen lähtöä!" Kilpurin hytissä kuultua tekstiä ei ole soveliasta referoida tässä, sillä alaikäisetkin saattavat lukea näitä seikkailuja...

Ykköspätkä päästiin maaliin -toki muutaman kerran auto pysähtyi kun pykäliä ei löytynyt, valtaosa EK:ta tultiin kakkosella -ei tosiaankaan mitään ralliwauhtia! Pataan tuli että kolisi -ihan sitten minuuttisotalla... pentele. EK:n jälkeen autokunta ehti melkein keskeyttää, onneksi vika löytyi: vaihdekepin alapäästä oli putkisokka poikki. Sitä sitten nakuteltiin ruuvarilla ja tongeilla niin, että se kestäisi paikoillaan. Seuraavalta AT:lta tuli myöhää 6 min (=60 sek).

EK2, Bignone 10,16 km, lähti vähän paremmin, tosin pätkällä topattiin pari kertaa (eka varmaan kolme min) irrottamaan ja uudelleen kiinnittämään vaihdekeppi -siihen tuntui oikeasti se nuoruus hupenevan... Valtaosa pätkää sujuteltiin kolmosvaihteella, sen kun sai päälle niin sillä tultiin serpot mukaan lukien -ne muuten tultiin aika loivin ympyröin! Eli taas olimme ottavana osapuolena mittelössä sekuntikelloa vastaan -ihan sitten tuelta. Kahden EK:n jälken autokunta piti tukevasti hallussaan kilpailun viimeistä sijaa, luokkakärkeen oli matkaa 6.52 min. Sic Transit Gloria Mundi... Taisi tässä "volttaamisessa" jäädä musta-Pekka kouraan.

Onneksi EK3, Vignai 20,00 km, ajettiin siirtymänä, koska eräs GT/E Kadett lähestulkoon tukki tien hipaistuaan lievästi kiviseinää (kuskinpuolen etupyörä haritti n. 30 cm). Siinä sitten vain tarkistettiin nuottia EK9:ä varten. Koska Sheldon Lotuksellaan ehti ajaa pätkän oikeasti läpi, ja me saimme laskennalisen ajan joka oli 1.51 min huonompi, merkitsi se sitä, että EK:n jälkeen olimme yhteensä jo 8.43 min luokan piikkipaikkaa jäljessä.

Ennen nelospätkää olivat Jouni ja kumppanit huoltamassa, ja vaihdekeppiin tehtiin tilapäiskorjaus, vaihtokeppi kun oli omassa huoltoautossa eli seuraavan EK:n jälkeen. Lisävalot siinä hötäkässä unohtuivat, eli kaara ympäri reilun kilsan ajon jälkeen ja "kakkulat" nenälle.

EK4, Colle d'Oggia 21,48 km, lähti hienosti -vaihdot olivat äärimmäisen harkittuja ja rauhallisia, hepan laukatessa kilhakkaan tahtiin! Ylämäkiosio meni hienosti, mutta mäen huipulla vaihteet hävisivät -onneksi III -vaihde löytyi. Suomalaisia oli muuten suuri joukko kannustamassa juuri mäen huipulla. III -vaihteella sujuteltiinkin koko alamäkiosuus -serpot ml.! EK:n jälkeen oltiin enää toiseksi viimeisiä, 9.19 min luokkakärjessä kiitävästä Sheldoneista ja heidän Lotus Elanistaan. Pätkän jälkeen huollossa vaihdettiin varakeppi kaikkine kilkkeineen. Seuraavan EK:n nuotit oltiin käyty tsekkaamassa pimeällä, ja nyt "lievästi sisuuntuneena" päätettiin vetää EK ihan sitten lapa auki.

EK5, Colle S. Bartolomeo oli harmi kyllä vain 6,65 km pitkä. Olimme siis käyneet tsekkaamassa EK:n nuotin oikeaoppisesti pimeässä, ja se todellakin kannatti! Tuomo ajoi aivan hurmiossa, kuin Jim Clark aikoinaan Lotus Cortinalla, kikotin kiekui korkealta ja kovaa, mustat ja pyäreet pitivät kuin liimatut, eikä kartturin paikalla istunut hiekkasäkkikään ihmeemmin tössinyt. Pari kertaa mentiin koko lailla liki viistäen joko maapallon kivinirkkoa tahi kivi-/peltikaidetta -mutta kyllä siihen kuitenkin olisi sunnuntain Hesari sopinut ihan reilusti väliin! Kyyti oli oikeasti tosi holjaa! Tuloksena 3 sek luokkapohjat ja nopein suomalaisautokunta -ei hullummin! EK:n jälkeen miehistö oli enää 9.00 min luokan kärkeä perässä.

Siitäpä olikin hyvä sujutella pitkä siirtymä Remoon iltahuoltoon. Imperiassa tietullilta motarille ajettaessa taakse ilmestyi poliisiauto vilkut päällä -pysähdyimme ja autosta lähestyi kaksi poliisia: käskivät sammuttamaan auton, ja sitten partion johtaja aloitti yes-no-marlboro -englannilla (ranskaa hän ei osannut): "Juu käään noot teest kaar laik tiiis oon puublik rood. Iiit is impooossibull." Kartturi tähän selvittämään että osallistumme autokilpailuun (autossa numerolaput kyljissä, hiekkasäkillä tiekirja käsissä, kahdet kypärät ja HANS:t sylissä, eivätkä ajohaalaritkaan siltä näyttäneet, että olisimme menossa railakkaisiin jet-setin pyjama-partyihin...). Onneksi seuraavassa hetkessä he pysäyttivät seuraavan kilpurin, monacolaisten Lancia Fulvian jonka ranskalainen kartturi puhui hyvin italiaa, hän sanoikin heti havumetsien miehille, että nou hätä -tämä selviää kyllä. Liki varttitunnin setvimisen jälkeen, poliisien soitettua kotipesäänsä, pääsimme jatkamaan matkaa. Poliisit eivät vain olleet kuulleet että tällainen mitätön pikku tapahtuma kruisaillaan myös heidän tontillaan!

Huollossa reki pistettiin kaikin puolin kuntoon siitä kaikille "high marks for their efficiency", Henkka kolvasi Tuomon puolisen puhelinpiuhan plugin kaikki pikkupiuhat uusiksi kiinni, mutta sekään ei auttanut -mykkä mikä mykkä.. Huomenna startattaisiin Jounilta saadun Peltor patteri-keskusyksikön turvin. Kello oli yli puolenyön kun päästiin kämpille, sitten nopeasti suihku, now essen: pastaa ja jauhelihakastiketta sekä pää tyynyyn. Aamu valkeni nopsaan kellon soittaessa 05.45, huolto tipautti miehistön Parc Férme'n viereen jatkaessaan EK6:n jälkeiseen huoltoon. Päivään startattiin sijalta 77/81. -kategoriakärkeen takamatkan ollessa 10.21 min. Miehistönkin matikkapäällä oli helppo laskea, ettei tässä juurikaan sijoitusta ajmalla paranneta, eli sujutellaan nopsaan mutta varmasti päivä läpi.

EK6 -Perinaldo 12,48 km, lähti hyvin, mutta jostakin syystä hiekkasäkki putosi nuotilta kuin eno veneestä jo heti puolen kilsan jälkeen... Ja hiekkasäkihän ei kellu, joten kesti pitkän tovin ennen kuin nuotti taas kajahti (serposta sai kiinni). Pentele että taas tuollainen tössi -ehken optikko tai opaskoira auttaisi tilannetta, tahi sitten hieman lisää lahosuojaa puupäähän! Kaiken lisäksi sekä luku, jako, että rytmitys olivat aivan terveisiä per... siis perämetsästä.. Terävintä puristusta ei tietty sitten oikein löytynyt. EK:n jälkeen luokkakärki oli jo 9.30 min karussa. Penteleen hiekkasäkki.

Kartturilla muuten oli EK6:lla sykemittari käynnissä: mittausaika 10. 42 min / keskisyke 121 / huippusyke 152 / kaloreita paloi 76 kcal -koittakaapa keksiä sellainen trilleri romaani jolla pääsee samoihin lukuihin ;D

Siirtymällä, ennen huoltoa kilpakumppani oli järjestänyt ilmaisen pesun kilpureille: peruuttamalla jonkin vesipostin nurin eräässä vinkkeliristeyksessä! Huollossa mekaanikot kiristivät kummankin etupyörän laakerit ja tekivät taas "sata muutakin juttua" käden käänteessä! Mukaan luettuna miehistön juottamisen etc. Well done chaps!

Seuraava pätkä, EK7 Langan 19,93 km, meni ihan kohtuullisen tuntuisesti, mutta luokkapohjista jäätiin kuitenkin 34 sek -syy jäi hieman epäselväksi. Pätkän jälkeen kirittävää oli jo sekuntia vaille 10 min. Ei hyvä eikä edes normal.

EK8 Passo del Maro 15,75 km lähti kulkemaan rivakasti "kuin nappi paidasta": Tuomo ajoi kuin hurmiossa, kikotin kiekui korkealta ja kovaa, mustat ja pyäreet Yokohamat pitivät kuin liimatut kivipinnalla ja hiekkasäkikin suoriutui auttavasti. Pariin otteeseen kartturi oli hieman varpaat kippurassa, mutta ohjastaja selvitti tilanteet hienosti latua myöden ajaen! Pätkän alamäkiosuudella, eräässä hitaassa vasurissa kyytiä oli loppuviimeksi hieman liikaa: sen sijaan että kuski olisi yrittänyt väkisin kääntää (ja törmännyt kantin jätössä kaiteeseen), Tuomo iski jarrut kiinni ja antoi mennä suoraan ulos -siinä EI ollut sadan metrin ojaa, vaan loivahko penkka parin metrin pudotuksella. Kartturi, sekä seuraavasta kantista juossut järkkäri saivat auton punnerrettua takaisin ladulle -ajanhukan ollessa maybe n. puolitoista minuuttia (pitää tsekata in-car videolta). Pulkkaan ei tullut naarmuakaan. Loppuajallaan 13.19 min Sheldon pieksi meitä 1.13 min. Pätkän jälkeen autokunta oli luokkakärjestä 11.12 min perässä -ei juuri takahampaita naurattanut.

Kisan viimeinen pätkä, EK9 Ghimbegna 31,18 km, oli itse asiassa yhteen putkeen ajettuna EK:t 2 ja 3 sekä niiden välinen siirtymä. AT -jonossa havaittiin, että kypäräpuhelimet eivät muuten toimikaan -ei auttanut paristonvaihto tms. Kartturi ehti hätäisesti heittää kourallisen Extra Strong -Mynthoneita poskeensa, tietäen, että nyt taitaa "juhaa sattua jos ei leukaan niin ainakin kurkkuun". Pätkä kulki sinänsä ihan OK -Tuomo tosin joutui aina välillä kysymään nuottia uudestaan, koska ei kuullut sitä. PSo taas koitti artikuloimalla selvitä tilanteesta: kaikki ERI ja sitä hitaammat paikat piti huutaa selkeillä päätteillä: ERIIIIIII, NOPEEEEEE, HIDAAAAAASS jne. Paikoitellen kartturi huusi nuottia piiiitkääään pätkän yhteen tuubiin -tavaraa kun oli nuoteissa tien sykkyräisyyden vuoksi "melko paljon ja taajaan" -jopa niin paljon että vedet silmissä (kun sattui niin pirusti kurkkuun) piti vetää henkeä heti kun edes vitosen (5) suora aukeni. Tuomo puolestaan keksi nostaa jalkaa kaasulta silmänräpäyksen verran aina kun kuulosti siltä, että nyt tulee tiukempaa nuottia -näin kartturin piipitys kantautui edes jonkin verran selvemmin kuskille.

Lopputulos tästä kaikesta sählingistä oli sellainen, että pätkän luokkapohjista jäätiin 1.22 min, yleiskisan sijoitukseksi jäi 63/74. -luokkavoittajalle Sheldonille jäätiin 12.36 min, ja kategoria voittajan Capsonin Renault Alpine A110:lle peräti 14.22 min.

Palkintojen jako oli ehtoolla peräti fiinissä viiden tähden hotellin kokoushuoneessa. Tuloksena siis luokan neljäs sija (EM -pinnoista ajavista II josta syystä pokaali) ja kategorian 10. -eli yksi jäännös EM -pinna. Odotukset olivat koko lailla jotakin muuta. Teamin toisella autolla Nyman - Ala-Turkia ajoivat hienosti yk:n sijalle 69.! Luokassa tuloksena toinen sija ja komea pokaali!

Ennen seuraavaa koitosta TC pitää nyt oikeasti huoltaa kuntoon, jotta vastaavilta kommelluksilta vältytään. 1300 GT on edelleen vuokralla hissekisoihin sekä Suomessa että maailmalla (Lahden EM-osakisaan varattu vetomies -Ukelle).

Pysykää kuulolla -ja pelko pois!

Liukkonen Motorsport 2011

1. Pertunmaa Sprint 6.1
2. 46. Arctic Lapland 28-29.1
3. SM Vaakuna ralli 18-19.2.
4. EM Historic San Remo 7-9.4
5. SM POP ralli 11.6
6. Lahti Historic Rally 28-30.7
7. EM Historic Unkari 14.7